DSC_0004

Voiko värityskirjasta saada mielenrauhaa?

Ystäväni sai syntymäpäivälahjaksi värityskirjan. Siinä se lepäsi kääreistään avattuna pöydällä, värityskynäpaketti vierellään.

Aikuisten värityskirja on tämän vuoden hittituote. Itse asiassa se on myydyin tietokirja (jostain syystä se luokitellaan tietokirjaksi). Jotain ihmeellistä siinä siis täytyy olla, joten kysyin:

”Saisinko?”

Pian istuin tuolilla värityskirja käsissäni. Kirjan takakansi lupasi, että värittäminen lievittää stressiä, kehittää luovuutta, auttaa sisäisen rauhan löytämisessä  ja lisää tietoista läsnäoloa. Otsikossa oli mindfulness, mielenhallintaa opettava menetelmä.

Läsnä olinkin – kirjan sivuilla, en niinkään ystävilleni. Valitsin värejä harkiten, väritin pienenpieniä koloja kieli poskella ja kolmen tunnin raaputtelun jälkeen luulin saaneeni jännetupin tulehduksen.

Yksi sivu oli valmis.

Kotiin päästyäni tilasin itsellenikin värityskirjan. Valitsin kirjan, joka oli suunnattu kaiken ikäisille värittelijöille. Mielessäni istuisimme neljävuotiaan kanssa pöydän äärellä, takassa loimuaisi tuli ja yhteiset teoksemme olisivat Facebook-päivityksen arvoisia. Mieli olisi seesteinen.

DSC_0015

Totuus oli jotakin puolivälistä. Istuimme pöydän äärellä, takassa paloi tuli, mutta yhteisestä työskentelystä ei tullut mitään. Oli liian ahdasta, minut valtasi perfektionismi ja kolmevuotias halusi tehdä itse.

Mieli ei rauhoittunut. En ollut tietoisesti läsnä.

Keksin hakea tyttärelle oman värityskirjan, ja pian rauha palasi maahan. Molemmat olivat tyytyväisiä.

DSC_0013

Värittämisessä on jotain ihanan nostalgista. Kuin palaisi lapsuuteen. Saa keskittyä värien valintaan, valkoisen paperin eläväksi saamiseen ja kynän rapinaan paperia vasten.

Kyllä värittämiseen jäi koukkuun. Kyllä se rauhoitti. Kyllä palaan kirjan sivuihin uudestaan. En yhtään ihmettele, että kirjoista on tullut hitti. Vaikka onhan aikuisten värityskirjoja ollut ennenkin. 

60-luvulla teemana oli yhteiskuntakritiikki, nykyään mindfulness.

DSC_0017

 

Lapset ovat mindfulness-asiantuntijoita luonnostaan. Me aikuiset saisimme useamminkin napata lapsilta ideoita tietoisen läsnä olemisen harjoittamiseen. Ehkä seuraavaksi vanhemmatkin rakentavat majoja pöydän alle, ryhtyvät hiekkalaatikkoleikkeihin tai keinuvat leikkipuistoissa. Löytyisikö näistä seuraava hyvä liikeidea?

 

Ohessa väritystehtävä kiireisille ja laiskoille vanhemmille.

laiskojenaikuistenvärityskirja

 

 

 

 

 

 

Luomutsi

Luomutsi

Olen kahden tytön äiti ja päästäni pyörällä oleva luomumaailmassa luovija. Vanhemmuus sai minut tutkailemaan ympärillämme vaanivia kemikaaleja. Tämä blogi kertoo tutustumisestani luomuun huulirasvapuikko ja hedelmäsosetölkki kerrallaan.

Ota yhteyttä: merja(a)mediakeiju.fi