_MG_6466mv

Minun elämäni Australiassa

Hei, olen 11-vuotias Joshua ja asun Australiassa. Äitini Päivi on suomalainen, kun taas isäni Ben, siskoni Jasmine ja minä olemme syntyneet Englannissa. Nuorin siskoni Maya on syntynyt täällä Australiassa. Siskoni Jasmine on 6-vuotias ja Maya 2-vuotias. Molemmat vanhempiani ovat 38-vuotiaita. Lisäksi perheeseemme kuuluu Molly-koira, mutta hänen ikäänsä en tiedä. Molly on tyttökoira. Perheemme asuu Melbournessa, East Brightonissa. Kotona puhun englantia enemmän kuin suomea mutta osaan molempia. Minun isällä on työpaikka, mutta äiti on kotona. Täällä on paljon kaikkea hauskaa, kuten aina lähellä oleva ranta ja puistot, joissa on paljon leikkipaikkoja. Mielestäni parasta Australiassa on koulu – siellä on paljon kavereita ja hauskoja kiipeilytelineitä.

Aamuisin herään jo viideltä ja pukeudun. Sitten pelaan pelejä tietokoneellani seitsemään asti. Lopetettuani pelaamisen syön pannaria ja valmistaudun kouluun. Menen kouluun yhdeksäksi ja tulen kotiin puoli neljä iltapäivällä. Sitten pelaan tietokoneella viiteen saakka ja syön päivällistä. Syötyäni pelaan vielä vähän ja nukkumaan menen kello kahdeksalta.

Koulumatkani on suunnilleen 2 kilometriä ja menemme yleensä autolla, mutta joskus minä kävelen, silloin äiti saattaa minut kouluun. Ensimmäinen oppituntini on 9.00-9.50. Toinen oppituntini kestää kello 10.40 asti. Oppiaine vaihtuu, mutta välissä ei ole vielä välituntia. Vaikka aine vaihtuu, ei opettaja tai luokka yleensä vaihdu, paitsi jos on liikuntaa, italiaa, musiikkia tai kuvaamataitoa. Tämän jälkeen on ensimmäinen välitunti ja saamme puoli tuntia leikkiaikaa. Leikkiajan jälkeen on kolmas oppituntini, joka päättyy kello 12.00, ja heti perään on oppitunti kello 12.50 asti. Tämän jälkeen meillä on luokassa 10 minuutin ruokatauko. Koulussani on kanttiini, josta voi ostaa ruokaa, mutta mukaan voi pakata myös omat eväät kotoa. Minulla on aina eväät kotoa. Lounaaksi syön croissantia, porkkanaa, kurkkua, suolakeksejä ja hedelmiä. Kavereillani on usein voileipiä. Kanttiinista saa esimerkiksi nuudeleita, pizzaa ja hot-dogeja. Ruokailun päätteeksi saamme ulkoilla kokonaisen tunnin. Ulkoilun jälkeen on taas oppitunti, joka päättyy kello 15.20. Viimeisen oppitunnin jälkeen meillä menee noin kymmenen minuuttia paikkojen siistimiseen, ja sitten pääsemme kotiin.

Läksyjeni tekeminen kestää puoli tuntia, tai joskus vähän kauemmin. Lempiaineeni on teknologia. Koulussani on koulupuku, jota minun tulee käyttää päivittäin. Kesällä pukuun kuuluu myös hattu ja, jos sen unohtaa kotiin, täytyy välitunnit istua kirjaston portailla, eikä pääse ulos aurinkoon leikkimään. Oppilaiden on myös käytettävä aurinkovoidetta päivittäin.

_MG_6534

Vapaa-ajallani tykkään pelata krikettiä ja jalkapalloa, ja tietokoneella Minecraftia. Pidän myös lukemisesta. Minulla on iPad, ja sillä pelaan Need for speed most wanted ja Simpsons tapped out -pelejä. Joskus käyn shakkikerhossa ja pelaan isäni kanssa shakkia.

Lempiruokani on pasta ja ketsuppi, ei muuta. Minä pidän myös australialaisista hedelmistä, kuten mangoista ja nektariineista. Lempieläimeni on koirani Molly, koska hän on niin söpö, ja mieluisin leluni on tietokoneeni, koska pelaan sillä paljon pelejä. Minulla ei ole lempivaatteita, vaikka valitsen aina vaatteeni itse.

Koulusta on lomaa neljä kertaa vuodessa. Lempilomani on kesäloma, koska se on samalla joululoma ja pisin loma vuodessa. Kesäloma on jopa 5-7 viikkoa. Muut lomat kestävät noin kaksi viikkoa. Välillä vietän lomani telttaillen perheeni tai isän kanssa, ja joskus minä olen ihan vain kotona. Kun menen telttailemaan, pakkaan aina mukaani iPodin, iPadin, jalkapallon, krikettivälineet ja shakkilaudan ja -nappulat. Kotilomat vietän pelaamalla kavereideni kanssa.

Minä en tiedä vielä, mikä haluan olla aikuisena, mutta varmaankin videopelisuunnittelija. Olen hyvä lukemaan, uimaan sekä pelaamaan krikettiä, jalkapalloa ja shakkia.

Kirjoittanut Joshua Renshaw, valokuvaaja Elina Manninen.

 

Kotona meillä on käytäntönä, että minä puhun lapsille suomea niin paljon kuin pystyn ja toivoisin että he vastaisivat minulle suomeksi. Useimmiten he kuitenkin vastaavat englanniksi, vaikka hyvin ymmärtävät suomea. Keskenään lapset puhuvat aina englantia, koska sitä he puhuvat koulussa kavereidensa kanssa. Suomea puhutaan lähinnä suomikoulussa joka toinen lauantai ja mummon ja vaarin kanssa skypessa. Joshua kirjoitti itse tekstin suomeksi, mutta luultavasti kyllä ajatteli lauseet ensin englanniksi ja käänsi sitten parhaansa mukaan suomeksi. Hän myös kyseli minulta sanoja, jotka eivät tulleet helposti mieleen – suomen kirjoittaminen on hänelle paljon hitaampaa kuin englanniksi kirjoittaminen.  Kiitos tästä mahdollisuudesta harjoitella!”

Päivi Ylinen, Joshuan äiti