Kohti luovaa ja tasapainoista perhearkea

Kidd.O pyysi kolmea hyvinvoinnin asiantuntijaa antamaan neuvoja millaisin keinon nykypäivän hektisestä perhearjesta on mahdollista selviytyä. Saimme vinkkejä mindfulness-kasvatuksesta, perheen arjen yksinkertaistamisesta sekä luovasta lapsuudesta.

 

Mindfulness kasvattaa lasta ja vanhempia

Mindfulness on tietoista läsnäoloa tässä hetkessä. Tunteiden, aistien ja ympäristön hyväksyvä tiedostaminen lieventää stressiä ja parantaa elämänlaatua. Tämä auttaa sekä aikuisia että lapsia kohtaamaan ja käsittelemään tunteitaan.
Mindfulness on Massachussetsin yliopistollisessa sairaalassa 1970-luvulla kehitetty buddhistisista perinteistä ammentava menetelmä stressin ja kiputilojen hoitoon. ”Mindfulness on luonnollinen asia ja olotila”, sanoo mindfulness-ohjaaja Aleksi Litovaara. ”Ihminen saattaa olla mindfulness-tilassa päivittäin ajattelematta asiaa.” Tässä tilassa ihminen on tietoinen tietoisuudestaan.
Mindfulness-harjoitus voi olla aikuisella muutaman minuutin rauhoittuminen työpäivän aikana tai lapsella pieni hetki ennen nukkumaan menoa. Harjoitteessa tekijä vie huomionsa kehoonsa ja siihen, mitä tuntee: miten tuntee hengityksensä, vaatteet päällänsä, lämpötilan ja ympäröivän tilan. Tietoisuus tästä hetkestä ja omista tunteista parantaa henkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan arjessa.

Litovaaran mukaan pienet lapset osaavat elää tässä hetkessä. He eivät murehdi menneitä, eivätkä kanna huolta huomisesta. Tätä luontaista mindfulnessia voi ruokkia lapsen kasvaessa ”Iän myötä stressaavien asioiden määrä kasvaa”, Litovaara sanoo.
Tärkeintä lapsen opastamisessa hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon on vanhemman läsnäolo hetkessä. Asia, joka on tärkein koko mindfulnesissa. Vanhemman esimerkki kannustaa lasta olemaan läsnä.
Lapsen opastaminen lähtee hauskasta tekemisestä. Hyvä harjoitus voi olla ympäristön havainnointi ulkoillessa. Lapselta voi kysellä, mitä värejä, muotoja ja ääniä hän aistii luonnossa tai mitä hän tuntee kauniissa auringonpaisteessa. Keskittyessään aisteihinsa ja tunteisiinsa lapsi myös oppii huomioimaan ja kohtaamaan niitä.
Lasta ei voi pakottaa mindfulnessiin, eikä lapsen kanssa aina tarvitse miettiä juuri sitä oikeaa harjoittelutapaa. Tärkeää on, että lapsi kokee tunteidensa käsittelyn mielekkääksi.
Mindfulnessin tarkoitus ei ole muokata lapsen luonnetta, vaan se opettaa lasta tuntemaan itsensä nyt ja kasvaessaan.

Teksti: Jarno Jäntti

Aleksi Litovaara on Kokonan mindfulness-ohjaaja

aleksi_kuvaaja Vuokka_salo

 

Elämäntaitovalmennuksessa yksinkertaistetaan arkea

Lapsiperheen arjessa kannattaa välillä pysähtyä miettimään, mitä perheelle kuuluu ja miltä perheen arki näyttää. Perheiden elämäntaitovalmennuksessa kiinnitetään huomiota perheen arkeen ja ajankäyttöön.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaisten kiire on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla kuitenkin aikapula on lisääntynyt. Vapaa-aikaa on aiempaa enemmän, mutta mahdollisuuksia on rajattomasti ja koetaan, että aika ei riitä kaikkeen.

Elämäntaitovalmennus vastaa ajankäytön haasteisiin. Valmennuksessa pyritään tiedostamaan yksilön ja perheen toimintatavat. Mitä paremmin ymmärretään miksi ja miten asioita tehdään, sen paremmin pystytään tekemään tietoisia päätöksiä yksilön ja perheen elämästä.

Mikäli nykyinen arki tuntuu stressaavalta ja kaoottiselta, voidaan pohtia, mitä voisi tehdä toisin. Voiko jotain tehdä vähemmän tai kenties jostain luopua kokonaan? Arjen yksinkertaistaminen ja epätäydellisyyden hyväksyminen vapauttavat energiaa.

Arjen yksinkertaistamisessa pyritään kohti perheen ajatusten mukaista elämää. Yksilöiden arvoista kootaan perheen yhteiset arvot ja tavoitteet. Jokaisella perheenjäsenellä on oikeus ja mahdollisuus tulla kuulluksi. Kun jokainen kokee voivansa vaikuttaa asioihin, kaikki ovat tyytyväisempiä. Perhepalaverista voi tehdä vuosittain toistuvan, mukavan koko perheen yhteisen hetken.

Perhevalmennuksen tavoitteena on perhe, jossa jokaista yksilöä kunnioitetaan, ja jossa koko perhe on toimiva tiimi. Toimiva perhe-elämä on sujuvaa, yksinkertaista ja toisia kunnioittavaa. Valmentajan läsnäolo auttaa usein kirkastamaan perheelle tärkeät asiat.

Elämäntaitovalmennus ei ole opettamista tai neuvomista eikä myöskään terapiaa. Perhevalmennuksissa keskitytään siihen, mitä halutaan. Ei siis siihen, mikä on huonosti. Valmennus on apuna tilanteisiin, jossa halutaan tehdä hyvästä arjesta vielä parempaa.

Teksti: Jaana Keho-Kosonen

Kirjoittaja on Kokonan elämäntaitovalmentaja

Jaana_kuvaaja Laura_iisalo

 

Yhdessä maalaminen on luovaa ja hauskaa

Maalatessa lapsi voi jakaa sisäistä maailmaansa ja muokata sitä mielin määrin. Oma tapa ilmaista kehittyy sivellinveto kerrallaan. Paperille kasvaa tarina, joka hetkeä ennen oli näkymättömissä. Maalaaminen, varsinkin rakkaan aikuisen kanssa, on lapselle jännittävä seikkailu.

Lasten kanssa maalatessa saattaa pelottaa, että sohva ja parketti sotkeentuvat, ja pinna kiristyy sekä lapsella että vanhemmalla. Alla esitellään maalaustapa, joka antaa lapsen luoda vapaasti ja säästää vanhemman hermoja. Turvallisessa ilmapiirissä kaikki voivat nauttia yhdessä luomisesta.

Paras paikka maalata lasten kanssa on lattia. Ennen maalausta vedetään syrjään huonekalut, niin että maalausalustan ympärille jää tilaa. Lattia on hyvä suojata esimerkiksi sanomalehdellä. Maalaustilasta voidaan myös suojata polku kylpyhuoneeseen, jota pitkin pienet maalarit voivat kulkea pesulle.

Sopivia maaleja ovat vesiliukoiset sormivärit tai purkkivärit. Pienten lasten kanssa voi käyttää ainoastaan värikkäitä ruoka-aineita. Maalauspohjana käy vaikkapa kierrätyspahvi.

Usein lapsesta on kivaa, jos hän saa päättää mitä maalataan ja mitä värejä käytetään. Lapsen valitsemat värit pursotetaan omille paperilautasilleen. Jos vanhempi osallistuu maalaukseen, lapselta voi kysyä haluaako hän vanhemman maalavan samalle pohjalle lapsen kanssa.

Musiikki tekee maalaamisesta vielä kokonaisvaltaisemman taidekokemuksen. Lastenmusiikki laitetaan soimaan ja aloitetaan mukava yhdessäolo luomisen parissa. Maalauksen ohessa voi tanssia ja saattaapa jotkut perheenjäsenet osallistua vain tanssimalla.

Lapsi käyttää luontaisesti koko vartaloaan maalaamiseen. Jokainen maalattu muoto tuntuu kehollisesti ja värien tuoksu hivelee nenää. Jos lapsi maalaa jaloillaan, häntä voi kannustaa siihen. Vesiliukoiset maalit ovat helppoja puhdistaa maalauksen jälkeen.

Maalaus on hauskaa ja samalla voi hassutella vapaasti. Maalatessa lapsen mielikuvitus saa liikkua vapaasti ja luova ajattelu kehittyy. Lopuksi valmiista kuvasta voi vielä keksiä satuja ja muita yhteisiä luomuksia.

Teksti: Marie Mikkonen

Kirjoittaja on Kokonan luovuusvalmentaja

Marie_kuvaaja Laura_iisalo

 

 

Valokuvaaja Nick Tulinen, malli Topias ja henkilökuvat Vuokko Salo ja Laura Iisalo.