Isä kotona – intoa ja itsehillintää

Kolme erilaista miestä. Kolme tarinaa isyydestä. Sami, Petri ja Tuomas kertoivat kokemuksistaan perhevapaalla. Päällimmäisenä oli ilo ajasta lapsen kanssa, lapsen kehityksen seuraamisesta ja omasta kasvusta isänä. Mukana oli myös ripaus epävarmuutta siitä, minkälainen isä haluaa olla, miten pinna pitää ja miten pitää kiinni omasta tavastaan tehdä asioita.

Isyyden muutos

Isän rooli on monipuolistunut. Ilana Aalto tutki 30-luvulla ja 60-luvulla syntyneitä miehiä ja heidän kertomuksiaan isyydestä. 1930-luvulla syntyneet isät hahmottivat isyyttään pääosin ydinperheihanteesta tutun elättäjyyden näkökulmasta. Kertomuksissa isyys on itsestään selvää, sanatonta ja kyseenalaistamatonta. Jotkut 1960-luvulla syntyneiden miesten kertomukset rakentuvat radikaalisti uudenlaisille teemoille, mutta tämä ei ole koko kuva. Nuorempien isien kertomuksissa on suurta vaihtelua ja jopa koti-isyyttään kuvaavien tarinoissa on sisällään vaihtelua. Yhden tarinan sisällä voi olla ikään kuin useanlaisen isän äänet, jotka puhuvat keskenään ristiin. Tämän päivän kuvastosta löytyvät myös sateenkaariperheen isyys ja yksinhuoltajaisyys. Sen verran perinteinen asennemaailma edelleen on, että sateenkaariperheiden isät eivät mielellään halua julkisuutta sen pelättyjen seurausten vuoksi, kertoo Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä.

Vastuun jakautuminen

Koti-isien vastuun jakautuminen ei ole yksiselitteistä. Miehet puhuvat, että he kotona ollessaan haluavat tehdä asiat omalla tavallaan. Silti äidin vaikutuspiiri yltää myös siihen aikaan, kun ollaan lasten kanssa kahdestaan.

Tuomas pohtii, että vaimo määrittelee tiettyjä asioita: ”Toisaalta se liittyy luonteeseen. Tytille tietyt yksityiskohdat ovat tärkeämpiä kuin minulle. Toisaalta siihen saattavat vaikuttaa myös kulttuuriset äitiyden rooliodotukset. Sitä ei ehkä katsottaisi hyvällä, että äiti on vähän suurpiirteinen. Isälle sellainen suurpiirteisyys on sallitumpaa.”

Sami ei juuri siivoa lapsen kanssa ollessaan, hän tekee kyllä ruokaa. ”Ei me ehditä siivota Sannin kanssa, kun me ollaan koko ajan menossa. Maksimissa yhden päivän voi olla kotona ja sitten Sannista tulee levoton.”

Petri puolestaan siivoaa ja silittää, mutta ei tee ruokaa. Omien sanojensa mukaan hän auttaa kotitöissä. Kysyn miten vastuu kotitöistä jakaantui, kun Petri oli päivät kotona: auttoiko hän silloinkin vai oliko hänellä päävastuu? ”Kyllä minä yritin auttaa. Kokkaamisessa en mikään velho ole. Pari kertaa väänsin jotakin pöperöä, kun vaimo tuli kotiin ja välillä yritin pestä pyykkiä.”

Kotityöt jakautuvat vaihtelevasti puolisoiden välillä, mutta kaikki ovat sitä mieltä, että lasten äiti on vaikuttanut lasten- ja kodinhoitoon myös silloin, kun isät ovat olleet kotona. ”Välillä voisi puuttua vähän vähemmänkin. Kyllä mä olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että mä saisin toimia omalla tavallani.”, Sami tokaisee.

Miksi kotiin ja miten kotona?

Kaikilla haastattelemillani isillä on jo paljon työvuosia takana. He halusivat taukoa työelämään ja toisaalta äiti halusi palata töihin. Samille päätös oli luonteva, samoin Tuomakselle. Petri oli pohtinut päätöstä hieman enemmän.

Petrin mielestä varsinkin ensimmäiset kuukaudet kotona olivat todella rankkoja. Toisaalta hän pitää aikaa erittäin kasvattavana. Petri analysoi rohkeasti omia tunteitaan isänä. ”Minulla on ollut opettelemista itsehillinnässä. Hoitovapaa oli hyvä koulu isänä ja ihmisenä. Olen oppinut kärsivällisemmäksi, mutta välillä puoliso joutuu edelleen muistuttamaan, ettei tarvitse heti huutaa.” Se auttoi, että pääsi ”vaimon kautta valmiiseen äitirinkiin, jossa oli muita äitejä”, Petri vitsailee.

Kotona olemisessa oli parasta se, että sai nähdä lapsen kasvun ja kehityksen ja oppi ymmärtämään puolisoa paremmin. Miehet ovat yhtä mieltä siitä, etteivät ikinä pystyisi ymmärtämään, minkälaista on olla päivät lapsen kanssa kotona, elleivät olisi sitä itse kokeneet.

Petri ei ollut varma, että pärjäisi kahden lapsen kanssa yksin kotona. Samin mielestä pärjääminen oli itsestään selvää: ”Onhan sitä asuttu luolissakin ja pärjätty lasten kanssa. Eihän sitä voi ajatella, että olisi huonompi kuin muut! Jos muut on pärjännyt, niin miksen minäkin?”

Miten irrottautua töistä?

Sami unohti heti työasiat, kun pääsi perhevapaalle. Hän on nauttinut ajasta täysin siemauksin: ”Se on kyllä rankempaa kuin töissä, mutta paljon hauskempaa. Pahemmin ei jaksa muuta tehdä, kun touhuaa päivät pitkät. Ennen juoksin paljon, mutta sitäkään en jaksa enää.”

Tuomaksen on työnsä vuoksi helppo jäädä hoitovapaalle, koska hän saa määritellä työn sisällön itse. Tutkijan työtä on kuitenkin vaikea jättää toimistolle. ”Koko ajan kulkee mukana deadlineja, joihin on pakko kirjoittaa jotakin. Ja intialaisille työkavereille on ollut selittämistä, että minun osuus artikkelista ei nyt sitten oikeasti etene tämän syksyn aikana.”, Tuomas kertoo.

Suhtautuminen koti-isyyteen Suomessa ja ulkomailla

Yleisesti ottaen lapsiaan hoivaavaan isään suhtaudutaan erittäin myönteisesti. Aika moni on kuitenkin ihmetellyt sitä, kuinka pitkään Sami ja Petri ovat olleet kotona. ”Nykyään ilmeisesti on aika yleistä, että isä on kuukausia kotona, mutta kun on yli vuoden, sitä ihmetellään”, Sami pohtii.

Tuomas on 13 kk isyytensä aikana viettänyt 3 kk Firenzessä ja viikon Intiassa omien töidensä viemänä, 1,5 kk Sri Lankan maaseudulla vaimon työn takia ja lisäksi lomaillut ulkomailla viikkoja. Tuomaksen italialaiset ja saksalaiset sosiologituttavat päivittelivät hänen isyysloma-aikeitaan ja totesivat, että teillähän on Suomessa hyvinvointivaltio, joka mahdollistaa sen. He pitivät isyysvapaata etuoikeutena, joka ei heille olisi mahdollinen.

Erityisesti Sri Lankan maaseudulla herätti ihmetystä, kun Tuomas pyöri päivät pitkät Teon kanssa. Häneltä kyseltiin, missä lapsen äiti on. Ja kulmat kohoilivat, kun he kuulivat, että äiti on töissä. Toki suhtautuminen oli ystävällistä. Matkustaminen eksoottisissa olosuhteissa lapsen kanssa on Tuomaksen mukaan ”lapsenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa”. Teo oli reilu puolivuotias Sri Lankassa, eikä häntä voinut laskea ollenkaan maahan, kun mahdollinen tulehduksen saaminen olisi ollut vaarallista. Kaikki Teon ruoka lämmitettiin ja astiat, tutit ja pullot höyrystettiin Suomesta mukana kulkeneessa desinfiointilaitteessa. Onneksi Sri Lankassa löytyi myös ystävällisiä varamummoja, kuten hotellin siivooja, joka välillä leikitti Teoa, että isä sai pienen hengähdystauon.

Yhtä mieltä Tuomas, Petri ja Sami ovat siitä, että aika lapsen kanssa on erittäin antoisaa. Sami haluaa yhteisestä ajasta tyttärelleenkin muiston, ja kirjoittaa joka päivän kohokohdat muistiin.

 

Toimittaja Maija Fast ja vaokuvaaja Merja Yeung.